tint blog post, In English

Dissecting Arguments for Pluralism: Summary and Comments on Interview with Ha-Joon Chang / Teemu Lari

Economics professor Ha-Joon Chang visited Helsinki in the summer of 2023 to give a lecture in which he presented his new book aimed at the general public, Edible Economics: A Hungry Economist Explains the World. In the book, he uses food-related anecdotes as a bridge to entice readers into exploring economic ideas.

Within economics, Chang is quite a contrarian. While many consider certain uniformity and consensus as scientific achievements and signs of progress in economics, Chang views this development as unfortunate and believes economics has become an unreasonably one-sided discipline. The history of economics includes numerous theoretical approaches or schools of thought that once had a major position within the discipline but have become marginalized or virtually extinct. In his lecture, Chang mentioned Marxist, Schumpeterian, and Austrian economics as examples of such schools. Such advocacy for diversity is called pluralism.

Furthermore, Chang is a maverick when it comes to views on the role of economics in politics. While many economists would like to see economic research carry more weight in policymaking—after all, shouldn’t economic decisions be informed by research and evidence?—Chang rather wants to limit economists’ influence. He wants citizens to understand economics so they won’t blindly accept all claims and policy recommendations made by economists. In his view, democracy requires limiting economists’ authority. 

I interviewed Chang about his views on pluralism and democracy. The full interview has been published in the Erasmus Journal for Philosophy and Economics (Chang & Lari 2024). In this blog post, I summarize some of the key points of our discussion. 

Plurality of perspectives

What does Chang mean by pluralism? Pluralism takes different forms depending on what kind of diversity is being advocated. Economics uses many different theoretical and empirical models, and I asked Chang what he thinks about “model pluralism,” which economist Dani Rodrik (2015), for example, has advocated for. Chang emphasized that he believes fundamental theoretical starting points should be diverse. Although mainstream economics today encompasses different approaches—alongside neoclassical economics, there’s behavioral and institutional economics, as well as empirical economics which often isn’t thought to belong to any particular school—Chang believes these directions still share the same foundations with neoclassical economics. Therefore, the diversity remains superficial. 

An essential background to Chang’s pluralism is that he defines economics as the science of the economy, that is, a science whose task is to investigate how goods and services are produced, exchanged, consumed, and also wasted. This might sound obvious, but this view isn’t widely shared among economists. Economics is often defined by referring to certain methodological, theoretical, and/or conceptual starting points. In this view, economics is a discipline centered on scientific modeling of human behavior, utilizing the concept of equilibrium in modeling, and assumptions about the goal-centered nature of human action. Economists can use this perspective to study various phenomena including, but not limited to, economic phenomena. 

When economics isn’t definitionally tied to specific research commitments, this opens up the possibility to study the economy using multiple frameworks. In Chang’s thinking, schools of thought outside mainstream economics are precisely such alternative frameworks.  

Critiques and replies 

However, in our discussion, it remained somewhat unclear to me through what kind of reasoning Chang moves from the possibility of alternative approaches to their necessity. And not just necessity in general, but necessity specifically within economics. It’s undisputable that the economy can be studied through various approaches, but this doesn’t directly imply that economics should study the economy through various approaches. This logical leap is not a peculiarity of Chang’s reasoning; it also appears repeatedly in the broader research literature on pluralism. 

Chang noted that different approaches have their own strengths and weaknesses. One can ask many kinds of questions about the economy, only some of which can be satisfactorily answered using the concepts and methods employed in mainstream economics. We discussed the study of power. There are many types of power, and bargaining power which appears in economic research is just one of them. Chang emphasized that influencing people’s thoughts, values, and opinions is a significant form of exercising power. The starting point familiar from neoclassical theory of taking people’s desires and values (preferences) as given doesn’t provide tools for understanding this type of power. From neoclassical theory’s individualistic foundations, it’s also not easy to examine the concept of social class and class-related questions. 

The fact that different approaches have their strengths and weaknesses means they are value-laden. Different questions matter to different interest groups, so the choice of approach affects which groups the knowledge produced serves. 

I presented Chang with some counter-arguments based on my own research (Lari, 2024a, 2024b; Lari & Mäki, 2024). First, while diversity is beneficial in many ways, uniformity in research also has its advantages. The fact that researchers in a discipline share conceptual, methodological, and theoretical starting points benefits cooperation and discussion between researchers. Common ground reduces misinterpretations and helps in evaluating others’ claims. 

Economists have also opposed excessive diversity with the public image of economics in mind. Differences in the starting points of research easily lead to differences in conclusions. Such disagreements might be interpreted as a sign of the discipline’s weak scientific quality. The impression of scientificity may require some degree of unanimity, and if that impression suffers, influence and research funding might be threatened. This issue has been highlighted by, for example, Jean Tirole, who won the Nobel Prize in Economics in 2014. “If there were no majority opinion, financing research in economics would be hard to justify” (Tirole 2017, 75). 

These arguments received no sympathy. Chang considered both concerns completely unfounded. The concern about smooth communication, in his view, underestimates both students’ and researchers’ intelligence and their ability to adopt new perspectives. As for the public image of economics, there’s no reason to protect it with an artificial façade of consensus. If what Chang calls neoclassical economics is worth funding, the general public will understand that, despite the plurality of perspectives. If it is not, too bad for neoclassical economics. 

In my opinion, both of his responses reveal a striking level of optimism. The challenges of interdisciplinarity have been discussed by researchers as long as interdisciplinarity has existed. Multi-perspectival research hardly becomes any easier just because it is done within a single discipline. It is worth remembering that many economic approaches, which are now considered distinct schools of thought, originally diverged from the mainstream of economics precisely because fundamental differences in perspective led to unresolved disputes. Post-Keynesianism is a good example of this. From the 1950s to the 1970s, economists from prestigious universities (Cambridge and MIT) engaged in the so-called ”capital controversies”, during which the parties faced insurmountable difficulties in making their perspectives comprehensible to each other (see, e.g., Cohen & Harcourt, 2003). As a result, the theoretical approach now known as Post-Keynesianism separated from the mainstream of economics.  

Chang has remarkable confidence in the general public’s ability to evaluate and appreciate research. He seems to believe that plurality and discord within a discipline cannot threaten public trust in science or the authority of scientific knowledge. However, scholars of science studies have repeatedly highlighted scientists’ concerns about how disagreements appear to outsiders, including citizens and other disciplines (e.g., Beatty, 2006; Goodwin, 1998). Strong optimism regarding public trust in pluralistic research is particularly thought-provoking in an era when anonymous social media accounts challenge research projects based solely on headlines and public summaries, singling out for criticism those that fail to align with preconceived folk notions of quality research. 

The question of what kind of pluralism is warranted in economics thus wasn’t resolved in this discussion either. Nevertheless, it’s important that pluralism is discussed and that specifically researchers who know their field well engage in informed discussion about it. Professor Chang’s activisim is commendable in this regard. The self-correcting nature of science is based on critical discussion. That discussion must concern not only research results but also the institutional structures within which research is conducted, including how those structures encourage or suppress non-mainstream ideas.  

Teemu Lari holds a Doctor of Social Sciences degree from the University of Helsinki and is a working group member in the Rethinking the Serviceability of Economics to Society (ReSES) project, which invited Chang to Helsinki. His doctoral dissertation examined pluralism in economics. He is currently a postdoctoral fellow at Leibniz University Hannover, in the SOCRATES Centre for Advanced Studies. 

This is a slightly modified translation of an earlier post in Finnish. AI tools were used in the translation.

References 

Beatty, J. (2006). Masking Disagreement among Experts. Episteme, 3(1–2), 52–67. https://doi.org/10.3366/epi.2006.3.1-2.52   

Chang, H.-J. (2022). Edible Economics: A Hungry Economist Explains the World. Allen Lane.  

Chang, H.-J., & Lari, T. (2024). Economics, Pluralism and Democracy: An Interview with Ha-Joon Chang. Erasmus Journal for Philosophy and Economics, 17(2). https://doi.org/10.23941/ejpe.v17i2.920    

Cohen, A. J., & Harcourt, G. C. (2003). Retrospectives: Whatever happened to the Cambridge capital theory controversies? Journal of Economic Perspectives, 17(1), 199–214. https://doi.org/10.1257/089533003321165010     

Goodwin, C. D. (1998). The patrons of economics in a time of transformation. In M. S. Morgan & M. Rutherford (Eds.), From Interwar Pluralism to Postwar Neoclassicism (pp. 53–81). Duke University Press.  

Lari, T. (2024a). Diversity for the Common Good? Philosophical Inquiries into Pluralism in Economics [Doctoral dissertation, University of Helsinki]. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-84-0211-4   

Lari, T. (2024b). What counts as relevant criticism? Longino’s critical contextual empiricism and the feminist criticism of mainstream economics. Studies in History and Philosophy of Science, 104, 88–97. https://doi.org/10.1016/j.shpsa.2024.02.005   

Lari, T., & Mäki, U. (2024). Costs and Benefits of Diverse Plurality in Economics. Philosophy of the Social Sciences, 54(5), 412–441. https://doi.org/10.1177/00483931241255230   

Rodrik, D. (2015). Economics Rules: The Rights and Wrongs of the Dismal Science. W. W. Norton.  

Tirole, J. (2017). Economics for the Common Good. Princeton University Press. 

tint blog post, In Finnish

Maailma muuttuu, miten taloustiede vastaa? / Anita Välikangas

Taloustieteilijöillä on paljon valtaa yhteiskunnassa. Mutta millaista taloustieteellinen asiantuntijuus on? Millaisen palveluksen taloustiede tekee yhteiskunnalle? Lähdimme selvittämään asiaa viime vuoden 2023 alussa alkaneessa ReSES-hankkeessa. Nyt on tullut väliyhteenvedon paikka.  

Taloustieteilijöitä tarvitaan usein yhteiskunnallisissa tehtävissä. Kun hallitus suunnittelee budjettia, taloustieteilijät ovat usein paikalla. He arvioivat päätösten taloudellisia vaikutuksia ja ehdottavat säästö- ja investointikohteita. Heidän näkemyksiään kuunnellaan terveydenhoitoa tai koulutusta uudistettaessa. Eivätkä taloustieteilijät vain arvioi ja kuvaa, vaan he myös suunnittelevat uusia markkinoita. Heidän kädenjälkensä näkyy esimerkiksi päästökaupan, sähkömarkkinoiden, rahoitusinstrumenttien ja alustatalouden suunnittelussa. 

Viimeisten vuosikymmenten aikana monet ihmiset ovat alkaneet kuitenkin kysyä, miksi kuuntelemme yhteiskunnallisessa päätöksenteossa nimenomaan taloustieteilijöitä. Miksi juuri heidän tuottamansa tieto koetaan tarpeellisena? Ja millä tavoin meidän tulisi suhtautua taloustieteelliseen tietoon ja sen rajoitteisiin? Suomessakin on keskusteltu siitä, millä tavoin taloustieteilijöiden taustayhteisö vaikuttaa ja saa vaikuttaa heidän tekemiinsä arvioihin ja ehdotuksiin. On ruodittu myös valtiovarainministeriön ekonomistien roolia. Jos ministeriön ekonomistien esittämät näkemykset suhdanteista poikkeavat merkittävästi muiden taloustieteilijöiden esittämistä arvioista, keitä meidän tulisi uskoa?  

On kuitenkin hyvä muistaa, ettei taloustiedettä ole kuitenkaan valettu yhdestä muotista. Myös taloustieteilijät käyvät kriittistä keskustelua tieteenalan keskeisistä tehtävistä, menetelmistä ja päämääristä.  

Lähdimme tutustumaan näihin teemoihin vuoden 2023 alussa alkaneessa ReSES – Rethinking the serviceability of economics to society –hankkeessa. Järjestimme parisenkymmentä erilaista esitelmää ja keskustelutilaisuutta sekä yhden vierailijaluentojen varaan rakentuneen kesäkurssin. Näissä tilaisuuksissa puheenvuoron saivat usein ihmiset, jotka uskoivat taloustieteen voimaan ja merkityksellisyyteen, puhuen tieteenalasta ja sen tulevaisuudesta.  

Idealismia ja yhteiskunnallisiin ongelmiin pureutumista 

Yksi ReSES:in lähtökohdista oli ajatus siitä, että taloustieteen asema on parhaillaan murroksessa. Ihmisille ei nykyisin riitä, että ekonomisti tulee kertomaan heille talouden toiminnasta, saati siitä kuinka heidän olisi soveliasta toimia. Suuret yhteiskunnalliset haasteet, kuten koronapandemia ja Ukrainan sota, asettavat isoja haasteita talouspoliittiselle päätöksenteolle.  

Haastava maailmantilanne on saanut monet tutkijat puhumaan poliittisen mielikuvituksen tärkeydestä ja siitä, että myös taloustieteilijöiden tulisi kyetä avartamaan ihmisten mahdollisia horisontteja. Monet taloustieteilijät pyrkivätkin tukemaan erilaisia yhteiskunnallisia muutoksia. Esimerkiksi vuonna 2023 taloustieteen Nobel myönnettiin Claudia Goldinille, joka tutkii sukupuolten välistä taloudellista tasa-arvoa. Reilu vuosi sitten julkaistu Dasgupta-raportti pureutuu yhteiskunta- ja talousjärjestelmiemme ongelmiin, jotka aiheuttavat luonnon monimuotoisuuden häviämistä.  

Vuoden aikana tuli osoitetuksi moneen kertaan, että se että henkilö on ekonomisti, ei tarkoita sitä, että hänen näkökulmansa olisivat väistämättä samankaltaisia elinkeinoelämän intressien kanssa. 

Törmäsin myös yllättävän usein idealismiin. Se ei tullut aina tullut esille puheiden aikana, vaan osana kahvipöytäkeskusteluja. Monet heistä puhuivat siitä, mitä he olivat opiskelijoina toivoneet taloustieteen oikein olevan. Miten he olivat toivoneet, että taloustiede voisi tehdä myös yhteiskunnassa hyviä asioita – lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa, auttaa omaa maataan nousemaan köyhyydestä, antaa keinoja ilmastonmuutoksen ratkaisemiseen. Monet opiskelijat esittivät myös tällaisia näkemyksiä kesäkurssimme aikana. Näissä keskusteluissa kuului usein usko taloustieteen ja koulutuksen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Usko siihen, että taloustieteellä voitaisiin tehdä hyvää. 

Toisinaan puhuttiin myös siitä, että tieteellinen keskustelukulttuuri on ylipäätään muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Taloustieteessä, samoin kuin monilla muilla tieteenaloilla, on tehty paljon töitä inklusiivisuuden edistämiseksi. Esimerkkinä tällaisesta pyrkimyksestä käy esimerkiksi Wendy Carlinin ja Samuel Bowlesin luoma CORE Econ –hanke, jossa taloustiedettä opetetaan laajalle joukolle ihmisiä avoimesti saatavilla olevalla materiaalilla. Ihmisten lähtökohtien moninaisuus vaikuttaa suotuisasti myös tieteenalan kehitykseen.  

Oman etunsa rationalisoijia vai luotettavan tiedon tarjoajia?   

Kutsumamme puhujat tarjosivat monia näkökulmia taloustieteen moniäänisyyteen. Ha-Joon Chang piti aiheesta inspiroivan yleisöluennon, erottaen taloustieteen sisältä ainakin kahdeksan erillistä koulukuntaa. Nämä koulukunnat painottavat eri asioita ja antavat myös erilaisia politiikkasuosituksia. Mary Morgan analysoi sitä, millaisia taloudelliset indikaattorit ovat, ja miten niitä voidaan käyttää demokratian edistämisessä. Hän korosti, että tarvitsemme tietoa taloudesta, jotta voimme arvioida hallituksen tekemien poliittisten päätösten vaikutusta. Dani Rodrik puhui puolestaan uudesta teollisuus- ja elinkeinopolitiikasta ja siitä, kuinka yhteiskunnallinen vakaus vaatii sitä, että ihmisille on tarjolla hyviä työpaikkoja. 

ReSESin tapahtumat vetivät sekä lavalle että yleisöön monia ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita taloustieteen moniäänisyyden lisäämisestä. Joissain tilanteissa tuli kuitenkin esille, etteivät kaikki taloustieteilijät kokeneet tällaista vuoropuheluun osallistumista kovinkaan relevanttina. Toisinaan myös kulttuuriset erot taloustieteen ja muiden yhteiskuntatieteilijöiden välillä tuntuivat aika suurilta.  

Yksi syy näihin kulttuurisiin eroihin voi olla siinä, että jo taloustieteisiin valitut opiskelijat poikkeavat profiililtaan muista valtiotieteellisen opiskelijoista. Esimerkiksi joulukuussa 2023 Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta julkaisi hakijakyselynsä tuloksia. Siinä, missä valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoista 58 prosenttia koki tärkeänä syynä, että ”tällä alalla voin tehdä hyvää yhteiskunnan eteen”, oli tällä tavalla vastanneiden määrä taloustieteessä vain 33 prosenttia. Tulokset ovat linjassa sen kanssa, miten Uskali Mäki kuvasi homo economicus -käsitteen keskeisyyttä taloustieteessä: tutkimusten perusteella jo taloustieteiden opiskelijat mieltävät itsensä omaa etuaan rationalisoivina ihmisinä muita opiskelijoita todennäköisemmin. Mäki kuitenkin lisäsi myös, ettei ole selvää, ajattelevatko opiskelijat näin luontaisesti, vai onko se jotain, minkä he omaksuvat opintojensa alkuvaiheessa. 

Taloustieteen opiskelijoitakin on kuitenkin monenlaisia. Osa heistä voi kertoa hakeutuneensa alalle idealistisin perustein, kun taas osa kertoo, että raha ja työllistyminen ovat vaikuttaneet vahvasti heidän ainevalintaansa. Tällöin on tärkeä esittää jatkokysymys: millaista taloustieteen opettamisen tulisi olla? Millaisiin asioihin tulisi kiinnittää huomiota, jos toiveena on yhteiskunnallisen hyvän edistäminen? Tämä voi olla joskus haastava kysymys tieteenalalle, jonka lähtökohdissa viitataan usein omaa etuaan maksimoiviin yksilöihin. 
 
Tieteenalojen välillä on eroja 

Keskusteluyhteyden luominen nosti esille myös toisen hankalan kysymyksen tieteellisten kulttuurien välisistä eroista. Monet taloustieteilijät – ja myös sen opiskelijat – kokevat taloustieteen poikkeavan radikaalilla muista yhteiskuntatieteistä. Silloin on mahdollista päätyä tilanteisiin, joissa todetaan vain kohteliaasti, että kyllä, historian tuntemisella tai vaikkapa feministisen talousajattelun tuntemisella on yleissivistävää arvoa. Mutta kun keskustelu on ohi, opiskelijat ja tutkijat jatkavat työtään eteenpäin kuten aina ennenkin. 

Jokainen tieteenala käyttää omanlaistaan kieltä ja käsitteistöään. ReSESissä nämä teemat tulivat esille erityisesti tapahtumassa, jonka järjestimme kotihoidontuesta. Siinä kysyttiin, millä tavoin meidän tulisi suhtautua taloustieteiden ja muiden tieteenalojen tarjoamaan tietoon tehdessämme päätöksiä kotihoidontuesta. Keskustelussa korostui, että taloustieteen tulokulma oli usein hyvin erilainen kuin niillä tutkijoilla, joiden tutkimusasetelmassa keskitytään enemmän ihmisten omien kokemusten tutkimiseen.  

Kysymys erilaisten näkökulmien huomioimisesta on sidoksissa myös tiedepolitiikan kanssa. Eri tieteenalojen julkaisukulttuurit poikkeavat paljon toisistaan. Taloustieteilijöillä on perinteisesti ollut varsin yhteneväiset näkemykset siitä, mikä muodostaa tieteellisen erinomaisuuden.  

On myös tärkeää tunnistaa, että osa tiedejulkaisuista suosii toisia enemmän moninaisista lähtökohdista ammentavien tutkimuksen julkaisemista. Jos tutkimusorganisaatioissa tutkijoita kannustetaan julkaisemaan ensisijaisesti vain JUFO3-tason lehdissä, saattaa tarkoituksenmukaisiksi koettujen aiheiden ja menetelmien kirjo kaventua suppeammaksi kuin jos tutkijoiden sallitaan julkaisevan monipuolisesti alansa eri lehdissä.  

Monta asiantuntijaa on parempi kuin yksi 

Hyvin monet henkilöt ovat kiinnostuneita taloudesta ja sen toiminnasta. Ja koska talous on keskeisessä roolissa yhteisöissä, on ihmisillä myös hyvin erilaisia tulokulmia sen ymmärtämiseen.  

Demokraattisen päätöksenteon näkökulmasta olisi tärkeää ymmärtää ainakin jonkin verran sitä, miksi tietoa tuotetaan niin kuin sitä tuotetaan ja jääkö jotain olennaista tämän tuotetun tiedon ulkopuolelle. Esimerkiksi feminististen taloustieteilijöiden korostama hoiva ja sen merkitys on yksi tällainen teema. 

Uskon itse siihen, että monista lähtökohdista kumpuava tutkimustieto tekee tutkimuksesta vahvempaa, murentamatta liiaksi sen uskottavuutta. Kun tutkimuksessa yhtä aihetta lähestytään eri näkökulmista, voivat ihmiset ymmärtää paremmin, että asiat ovat monimutkaisia. Taloustiede voi tuoda selkeyttä päätöksentekoon ja auttaa suunnittelutyössä. Toisinaan taas monimutkaisten asioiden esittäminen yksinkertaisena voi johtaa kuitenkin myös epätoivottuihin seurauksiin. Siksi asiantuntijuuteen kuuluu myös omien rajojen tunnustaminen.  

Taloustietelijöiden silmät loistavat siinä missä kaikkien muidenkin, kun he pääsevät puhumaan aiheista, joihin he itse uskovat. Joskus on hyvin kiehtovaa seurata, miten ihmiset koittavat löytää keskustelun avulla yhteistä tietä kohti parempaa tulevaisuutta. Minulle tämä asia tuntui voimaannuttavalta huomata. Se tuntui täysin erilaiselta kuin aggressiiviset some-nokittelut ja suljettujen ovien takana laaditut poliittiset leikkauslistat. Ne valoivat uskoa siihen, että tieto tekee maailmasta paremman paikan.  

Anita Välikangas on tohtorikoulutettava TINT:issä ja työskenteli ReSES-tutkimushankkeessa koordinaattorina. Kaikkien ReSES-tapahtumien tallenteet löytyvät täältä. 
Toimittaneet: Jani Raerinne ja Teemu Lari 

tint Event, In English

20.11 Mariana Mazzucato: Industrial Strategy | ReSES AD Lecture

Date: 20.11.2024
Time: 16:00 (EET, Helsinki time)
Place: Online
Zoom link

ARGUMENTA DISTINGUISHED LECTURE

A New Approach to Industrial strategy:
Directing the economy toward an inclusive and sustainable future
Mariana Mazzucato

The ReSES project is happy to announce an upcoming online public lecture titled “A New Approach to Industrial Strategy” to be delivered by Mariana Mazzucato. This event is part of the Argumenta Distinguished Lectures series organized by ReSES at the Faculty of Social Sciences at the University of Helsinki.

Industrial strategy is experiencing a renaissance. Getting the details right matter. Mission-oriented industrial strategy needs to be more than words if we want to avoid missions becoming part of the problem, not the solution. During this lecture, Professor Mariana Mazzucato will offer insights gained from work with governments around the world – on opportunities ranging from healthy and sustainable housing estates in our local Camden Council to the ecological transition in Brazil – that are advancing new approaches to bring economic, social, and environmental policy goals into alignment at the centre of their growth strategies. She will explore what it takes for governments to design, implement, and govern new industrial strategies and examine the tools, institutions, partnerships, and capabilities governments need to deliver transformative change.

Mariana Mazzucato (PhD) is Professor in the Economics of Innovation and Public Value at University College London (UCL), where she is Founding Director of the UCL Institute for Innovation & Public Purpose. She is winner of international prizes including the Grande Ufficiale Ordine al Merito della Repubblica Italiana in 2021, Italy’s highest civilian honour, the 2020 John von Neumann Award, the 2019 All European Academies Madame de Staël Prize for Cultural Values, and 2018 Leontief Prize for Advancing the Frontiers of Economic Thought. Most recently, Pope Francis appointed her to the Pontifical Academy for Life for bringing ‘more humanity’ to the world.

As well as The Entrepreneurial State: debunking public vs. private sector myths (2013), she is the author of The Value of Everything: Making and Taking in the Global Economy (2018), Mission Economy: A Moonshot Guide to Changing Capitalism (2021), and most recently The Big Con: How the Consulting Industry Weakens our Businesses, Infantilizes our Governments and Warps our Economies (2023). She advises policymakers around the world on innovation-led inclusive and sustainable growth. Her roles have included for example Chair of the World Health Organization’s Council on the Economics of Health for All, Co-Chair of the Global Commission on the Economics of Water, a member of the South African President’s Economic Advisory Council, and the Co-Chair of the Group of Experts to the G20 Task Force for the Global Mobilization against Climate Change.

Funded by the Finnish Cultural Foundation, the ReSES project aims to rethink how economics can better serve society. The project’s Argumenta Distinguished Lectures series provides a platform for leading experts to present ideas that challenge conventional economic thought and promote societal well-being. Professor Mazzucato’s lecture, “A New Approach to Industrial Strategy” is a significant addition to this series.

The lecture is free and open to the public, reflecting the ReSES project’s dedication to making scholarly discussions accessible to a broad audience.

You can join the Zoom webinar via this link