TINTin blogi siirtyy uuteen aikaan. Edelleen julkaisemme tässä blogissa tekstejä, jossa maailmaa katsotaan tieteenfilosofisesta perspektiivistä. Tekstit voivat olla esimerkiksi tutkimukseen perustuvia katsauksia ja mielipiteitä tai kirja-arvioita. Kirjoittaa voi suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Jos haluat julkaista vastineen täällä julkaistuun tekstiin, ota yhteyttä toimitukseen.
Jatkossa kaikki julkaistavat tekstit käyvät läpi toimitusprosessin, ja siksi tutkijat voivat merkitä ne tutkimustietokantoihin vertaisarvioimattomina julkaisuina. Suositeltu merkkimäärä suomeksi (sis. sanavälit) on 3000-10000 merkkiä, englanniksi noin 450-1000 sanaa, mutta tämä riippuu hyvin paljon myös jutun aiheesta.
Yhteystiedot: Jani Raerinne / jani.raerinne () helsinki.fi
TINT blog is entering a new era. We will continue to publish posts that view the world from a philosophy of science perspective. The content may include, for example, reviews and opinions based on research or book reviews. Contributions can be written in Finnish, Swedish, or English. If you would like to publish a response to a text published here, please contact the editorial team.
From now on, all texts published will go through an editorial process, allowing researchers to list them in research databases as non-peer-reviewed publications. The recommended length for texts in Finnish (including spaces) is 3,000-10,000 characters, and in English, approximately 450-1,000 words, though this can vary depending on the topic.
Contact: Jani Raerinne / jani.raerinne () helsinki.fi
Fake news! Neoliberalism, post-truth politics and propensities for violence, 19 December 2017 Discussion in Helsinki addressing S.M. Amadae’s Prisoners of Reason (Cambridge University Press, 2016).
Philosophy, Science, and Society – Issues of Impact and Beyond. Current Trends in the Philosophy of the Social Sciences IV, 15 December 2017 Symposium in Helsinki.
Economics and/or psychology? Interdisciplinary perspectives on behavioral economics, 22-23 May 2017 Workshop in Helsinki. Keynote speakers: Erik Angner (University of Stockholm) & Arno Riedl (Maastricht University)
Book launch: “The Ethical Underpinnings of Climate Economics”, 8 March 2017 Adrian Walsh (TINT), Säde Hormio (TINT) and Simo Kyllönen (TINT), comments by Matti Liski (Aalto University).
Symposium: Current Trends in the Philosophy of the Social Sciences III, 8 December 2016. Invited guests: Stephen Turner, Hans Bernhard-Shcmid, Francesco Guala.
TINT summer trip along the Vanajavesi water route from Hämeenlinna to Visavuori, the home of sculptor Emil Wikström, & discussion and barbeque at the Mäki residence, on 21 June 2016.
Hasok Chang, with commentaries by Ilkka Niiniluoto and Uskali Mäki: “Realism as a pragmatist doctrine, or how to make realism more realistic”, on 1 April 2016.
Scientific Imperialism workshop in Helsinki on 15-17 April 2015.
For more information, see workshop program.[Back to top] Ethical underpinnings of climate economics workshop in Helsinki on 11-13 November 2014.For more information, see the workshop program.[Back to top] Author meets critics: Without Hierarchy by Mariam Thalos in Helsinki on 29 October 2014.[Back to top] Working seminar on robustness analysis in Helsinki on 25-26 September 2014.For more information, see events or workshop program.[Back to top] Evidence in Science and Epistemology conference in Helsinki on 27-28 May 2014.For more information, see events.[Back to top] Book launch of Tuukka Kaidesoja’s Naturalizing Critical Realist Social Ontology in Helsinki on 4 February 2014.[Back to top] Workshop on Interdisciplinarity in Helsinki on 5 December 2013.For more information, see events.[Back to top] Third Conference of the European Network on Social Ontology – ENSO III, Helsinki, 23.-25.8.2013.For more information, see events and the conference website.[Back to top] Fourth Conference of the European Philosophy of Science Association – EPSA13, Helsinki, 28.-31.10.2013.For more information, see events, the conference website and EPSA website.Watch EPSA13 keynote lectures here.[Back to top] TINT Summer Workshop on Interdisciplinarity 2013.See events for more information.[Back to top] Arctic Workshop on Measurement in Economics, December 2012.See events for more information.[Back to top] The first workshop in the Market and Marketization series on 9.-10.4.2010.For more information and future workshops, see the Market and Marketization website.[Back to top] Photos of AID-seminarsAID seminar on May 8 2017: “Democratising knowledge production: extra-academic collaboration in academic research”For more information and future debates, see AID. AID seminar on September 12 2016: “The Affective Turn: One or Many? Conceptual and Methodological Implications”For more information and future debates, see AID.[Back to top] AID seminar on 2.5.2016: “Ethical machines: data mining and fairness”For more information and future debates, see AID.[Back to top] AID seminar on 7.12.2015: “Machine learning, modelling the mind and the future of humanities and the social science”For more information and future debates, see AID.[Back to top] AID seminar on 5.10.2015: “Economics, Psychology, and the Good Life”For more information and future debates, see AID.[Back to top] AID seminar on 13.4.2015: “Human nature concepts and explaining human behavior”For more information and future debates, see AID.[Back to top] AID seminar on 9.3.2015: “Managing Interdisciplinarity: Centres, Departments, Universities”For more information and future debates, see AID.[Back to top] AID seminar on 8.12.2014: “Predictive ambitions and responses to predictive failure: Economics, cosmology/particle physics, and meteorology/climatology.”For more information and future debates, see AID.[Back to top] AID seminar on 11.11.2014: “Integrating ethics and economics in climate policy assessment.”For more information and future debates, see AID.[Back to top] AID seminar on 13.10.2014: “On scenarios, counterfactuals and foreign policy planning”For more information and future debates, see AID. [Back to top] AID seminar on 7.4.2014: “Religion: Viewed from Theology, Philosophy, and Cognitive Science”For more information and future debates, see AID.[Back to top] AID seminar on 3.3.2014: “Biology needs more than biologists: How do engineers, mathematicians, computer scientists and biologists fit into one tent?”For more information and future debates, see AID.[Back to top] AID seminar on 9.12.2013: “Think tanks, science, and politics.”Watch the debate here.For more information and future debates, see AID.[Back to top] AID seminar on 4.11.2013: “Development Studies as an Intrinsically Multidisciplinary Discipline.”For more information and future debates, see AID.[Back to top] AID-seminar on 14.10.2013: “Economics and ecology are almost alike, but do they neglect one another?”Watch the debate here.For more information and future debates, see AID.[Back to top] AID-seminar on 15.4.2013: “Reconciling Citizens’ Entitlements and Sound Public Finance – the Nordic Case: Perspectives from Economics and Political Philosophy.”Watch the debate here.For more information and future debates, see AID.
In the next Perspectives on Science seminar, Benjamin Santos Genta (University of California, Irvine) will give a talk titled “The Easy and Hard Problem of Similarity”.
The seminar takes place in person at Metsätalo and online via Zoom from 14:15 to 15:45 on Monday the 7th of October 2024. To join the seminar, please contact jessica.north@helsinki.fi for the location or Zoom invitation.
Perspectives on Science is a research seminar which brings together experts from the philosophy of science and several fields of science studies. It is organized by TINT – Centre for Philosophy of Social Science at the University of Helsinki. More information about the seminar can be found on the TINT web page https://tint.helsinki.fi.
Abstract:
In this talk, I distinguish between two kinds of similarity judgments made when reasoning analogically from models: an easy and a hard kind. The easy kind can be empirically explored and analysed, while it is much harder to conceptualize how to do this with the hard kind. I then show how some of the most forceful recent objections against the similarity view of model representation are substantially mitigated when this distinction is taken into account.
Author bio:
Benjamin Santos Genta is a PhD candidate in Logic and Philosophy of Science at the University of California, Irvine. His work lies at the intersection of philosophy of science and social science. His dissertation explores the role similarity judgments play in the methodology of social sciences.
In the next Perspectives on Science seminar, Vincent Lam (University of Bern) will give a talk titled “Anthropocene, planetary boundaries and tipping points: interdisciplinarity and values in Earth system science”
The seminar takes place in person at Metsätalo and online via Zoom from 14:15 to 15:45 on Monday the 23rd of September 2024. To join the seminar, please contact jessica.north@helsinki.fi for the location or Zoom invitation.
Perspectives on Science is a research seminar which brings together experts from the philosophy of science and several fields of science studies. It is organized by TINT – Centre for Philosophy of Social Science at the University of Helsinki. More information about the seminar can be found on the TINT web page https://tint.helsinki.fi.
Abstract:
Earth system science (ESS) and modelling have given rise to a new conceptual framework in the recent decades, which goes much beyond climate science. Indeed, Earth system science and modelling have the ambition “to build a unified understanding of the Earth”, involving not only the physical Earth system components (atmosphere, cryosphere, land, ocean, lithosphere) but also all the relevant human and social processes interacting with them. This unified understanding that ESS aims to achieve raises a number of epistemological issues about interdisciplinarity. We argue that the interdisciplinary relations in ESS between natural and social / human sciences are best characterized in terms of what is called ‘scientific imperialism’ in the literature and we show that this imperialistic feature has some detrimental epistemic and non-epistemic effects, notably when addressing the issue of values in ESS. This paper considers in particular the core ESS concepts of Anthropocene, planetary boundaries and tipping points in the light of the philosophy of science discussions on interdisciplinarity and values. We show that acknowledging the interconnections between interdisciplinarity and values suggests ways for ESS to move forward in view of addressing the climate and environmental challenges.
Author bio:
Vincent Lam is a Swiss National Science Foundation (SNSF) professor in the Institute of Philosophy and at the Oeschger Centre for Climate Change Research (OCCR) at the University of Bern, where he is leading the Epistemology of Climate Change project (philoclimate.ch). He is also a Honorary Research Fellow at the University of Queensland. Between 2018 and 2021 he held a Chair of Excellence in Philosophy of Quantum Physics at the University of Grenoble Alpes. Besides his work in philosophy of physics and metaphysics of science, his current research concerns the philosophy of climate and Earth system sciences, as well as, more broadly, philosophical issues related to the climate and global environmental challenges.
Suomen Akatemia uudisti nuorten tutkijasukupolven rahoitusta vuonna 2022.
Uudistuksen yksi tavoitteista oli vähentää saapuvien hakemuksien lukumääriä ja nostaa myöntöprosentteja rahoitettavaksi päätyville hakemuksille. Tämä tulee ilmi siinä, että uudistuksen keskeisin sisältö koski hakukelpoisuusaikojen tiukentumista yksilöhakemuksien osalta.
Käytännössä hakukelpoisuusajat puolitettiin: yksilöhakemuksien kelpoisuusaika on nykyään 2–7 vuotta väitöksestä aiemman 0–10 vuoden sijasta. Edellinen toteutettiin siten, että tutkijatohtoreiden rahoitusmuoto lakkautettiin ja akatemiatutkijoiden hakukelpoisuusaikoja muutettiin.
Akatemia on yrittänyt rajoittaa saapuvien hakemuksien lukumääriä aiemminkin (vrt. liikkuvuusedellytys).
Suomen Akatemialla on takana kaksi rahoituskierrosta uudistuksen jälkeen: syyshaku 2022 ja talvihaku 2024. Syyshakua 2023 ei järjestetty, koska Akatemia siirtyi talvihakuun. Akatemian julkaisemat tilastot em. rahoituskierroksilta tarjoavat aineistoa sen arvioimiseksi, miten onnistunut uudistus mahdollisesti oli.
Syyshakuun 2022 saapui noin 20 % vähemmän hakemuksia kuin syyshakuun 2021 ennen uudistusta. Talvihaun 2024 vastaava luku oli noin 10 %, mikä tarkoittaa, että hakemuksien lukumäärät ovat kasvaneet syyshausta 2022.
Kun tarkastelee sitä, minkälaisia hakemuksia talvihakuun 2024 saapui, ilmenee, että yksilöhakemuksien (so. akatemiatutkijahakemuksien) määrät ovat laskeneet syyshaun 2022 määristä, mutta hankehakemuksien määrät ovat kasvaneet.
Akatemiatutkijahakemuksien myöntöprosentit ovat uudistuksen jälkeen vaihdelleet välillä 13–16 % ja akatemiahankehakemuksien välillä 13–19 %. Uudistusta edeltävinä vuosina em. rahoitusmuotojen myöntöprosentit ovat vaihdelleet välillä 10–22 %.
Vaikka saapuvien yksilöhakemuksien lukumäärät ovat uudistuksen myötä vähentyneet, merkittävää muutosta akatemiatutkijahakemuksien myöntöprosenteissa ei kuitenkaan ole yllä olevien lukujen valossa havaittavissa. Tälle löytyy selitys siitä, että hakemuksien rahoituspyynnöt ja -myönnöt ovat kasvaneet. Talvihaun 2024 osalta yhden toimikunnan keskimääräinen myöntö akatemiatutkijahakemuksille oli noin 720 000 euroa. Kahden muun toimikunnan keskimääräiset myönnöt olivat maltillisempia, mutta kasvaneet edelliseltä hakukierrokselta.
Rahoituspyyntöjen ja -myöntöjen kasvu johtuu siitä, että Akatemia ei asettanut akatemiatutkijahakemuksille kulukattoa. Tarkoitus ilmeisesti oli, että hakijat määrittäisivät sen, miten paljon tutkimus tarvitsee rahoitusta. Ei ole kuitenkaan selvää, ovatko hakemuksien rahoituspyynnöt aina tutkimuksellisesti välttämättömiä. Rahoitus myönnetään tutkimusorganisaatioille, joiden edun mukaista on ohjeistaa hakijoita hakemaan mahdollisimman paljon rahoitusta, erityisesti palkkakulujen osalta.
Rahoitettavaksi päätyvien yksilöhakemuksien lukumäärissä on tapahtunut laskua uudistuksen jälkeen. Syyshaussa 2021 rahoitettiin 175 nuorten tutkijoiden yksilöhakemusta (105 tutkijatohtorihakemusta ja 70 akatemiatutkijahakemusta). Syyshaussa 2022 rahoitettiin 153 yksilöhakemusta ja talvihaussa 2024 132 yksilöhakemusta (kaikki akatemiatutkijahakemuksia). Vaikka rahoitettavien akatemiatutkijoiden hakemuksien lukumäärissä on tapahtunut kasvua suhteessa syyshakuun 2021 ennen uudistusta (trendi on tosin laskeva), yksilöhakemuksia rahoitetaan vähemmän uudistuksen jälkeen, koska tutkijatohtoreiden rahoitusmuotoa ei ole enää olemassa.
Tämä ei ole hyvä asia. Akatemian hauissa ei ole ollut puutetta rahoitettavissa olevista hakemuksista. Suurin osa hakemuksista, jotka olisivat Akatemian omien kriteerien perusteella rahoitettavissa olevia (kaikki hakemukset, joiden yleisarvosana on 5 tai 6) jäävät vaille rahoitusta. Erot rahoitukseen päätyvien ja rahoitusta vaille jääneiden hakemuksien välillä ovat tyypillisesti marginaalisia tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden kannalta. Akatemian tulisi yrittää saada rahoituksen piiriin mahdollisimman suuri määrä hakemuksia edellisestä joukosta. Valitettavasti trendi uudistuksen jälkeen on ollut päinvastainen.
Edellinen myös tarkoittaa sitä, että rahoitettavan tutkimuksen monimuotoisuus on kaventunut uudistuksen myötä, koska rahoitusta myönnetään pienemmälle joukolle hakijoita.
Nykymuotoista akatemiatutkijoiden rahoitusmuotoa ei voi suoraan verrata vanhaan rahoitusmuotoon. Rahoitusta voidaan nykyään käyttää myös muiden tutkijoiden kuin hakijan palkkaamiseksi. Ongelma on silti, että tutkimusrahoitus kohdistuu vähemmän monimuotoisen tutkimuksen rahoittamiseksi riippumatta siitä, montako henkilötyövuotta hakemukset työllistävät, koska palkattujen tutkijoiden tulisi tehdä tutkimusta hakijoiden projekteissa.
Akatemiahankehakemuksien myöntöprosenteissa ei ole myöskään tapahtunut edistystä. Osittain tämä on seurausta siitä, että saapuvien hakemuksien määrissä on tapahtunut kasvua. Tämä mahdollisesti johtuu siitä, että tutkijat yrittävät hankehakemuksilla paikata uudistuksen luomaa rahoitustyhjiötä niille, jotka eivät ole enää hakukelpoisia. Akatemian uudistus mahdollisesti vain siis siirsi entisen hakupaineen toiseen rahoitusmuotoon, johon se ei kuuluisi.
Kokonaisuutena arvioiden Akatemian uudistus ei vaikuta onnistuneelta. Yksikään aikaisempi uudistus ei ole heikentänyt tutkijoiden rahoitustilannetta samassa mittakaavassa, koska vuoden 2022 uudistuksesta seurasi, että huomattavasti pienempi joukko tutkijoita oli hakukelpoisia.
Vaikka saapuvien hakemuksien lukumäärät ovat vähentyneet ja rahoitusmuotoja on enää kaksi kolmen sijasta, myöntöprosenteissa ei ole nähtävissä edistystä uudistuksen jälkeen. Akatemiatutkijahakemuksien ja -hankehakemuksien myöntöprosentit lähestyvät alhaisimpia myöntöprosentteja em. rahoitusmuodoille ennen uudistusta.
Hakupaineen kasvu akatemiahankehakemuksien osalta ei ole toivottava tulos. Hakemuskäsittelyn ja -arvioinnin työtaakka kasvaa, myöntöprosentit laskevat, rahoitusta koskeva päätöksenteko vaikeutuu ja suurempi määrä hakijoita hakee turhaan rahoitusta yrittäen paikata uudistuksen jälkeistä rahoitustyhjiötä.
Akatemian asettamia uusia hakukelpoisuusaikoja kohtaan voidaan myös esittää kritiikkiä.
Laadultaan korkea ja vaikuttava tutkimus tarvitsee eri uravaiheissa olevia tutkijoita. Heikoimmassa rahoitusasemassa ovat kuitenkin varttuneet tutkijat, joiden asemaa Akatemian uudistus vain heikensi entisestään. Tilanteesta eivät toisaalta hyödy edes nuoret tutkijat. Tiukentuneet kelpoisuusajat tarkoittavat, että heidän uransa tulevat olemaan lyhyitä. Tällä hetkellä tutkimusrahoittajat kilpailevat myös samoista hakijoista ja hakemuksista. Olisi tutkimusrahoittajien oman edun mukaista monipuolistaa rahoitusmuotoja eri uravaiheissa oleville tutkijoille eikä vain keskittyä nuorien tutkijoiden rahoittamiseen. Tämä vähentäisi kilpailua tutkimusrahoittajien välillä, kuten myös kasvattaisi ja monipuolistaisi arvioitavien ja rahoitettavien hakemuksien joukkoa.
Jos on epärealistista olettaa, että Akatemia palaisi tilanteeseen ennen uudistusta, on selvää, että Akatemian on harkittava kulukattojen asettamista akatemiatutkijahakemuksille. Muitakin mahdollisuuksia on, jotka mahdollisesti heikentäisivät tutkimusrahoitustilannetta entisestään, kuten kulukattojen poistaminen akatemiahankkeiden osalta (raja yksilö- ja hankehakemuksien välillä on joka tapauksessa nykyään epäselvä) tai hankehakemuksien hakijoiden hakukelpoisuusehtojen tiukentaminen.
Vuoden 2022 uudistus on hyvä esimerkki siitä, miten vaikeaa tutkimusrahoitusta koskevia uudistuksia on toteuttaa annettuna Akatemian riittämätön myöntövaltuuden määrä. Tärkein Akatemian tutkimusrahoitusta koskeva uudistus olisi myöntövaltuuden määrän päivittäminen edes kohtuulliselle tasolle.
TINT organizes a one-day workshop entitled Agency, Preferences, and Welfare on the 9th of September 10-17, in Psychologicum (Siltavuorenpenger 1) room 134. The workshop is an interdisciplinary discussion straddling ethics, philosophy of science and economics on the concept of preference and the foundations of behavioral welfare economics. The speakers are B. Douglas Bernheim (Stanford), Mark Budolfson (University of Texas, Austin), Till Grüne-Yanoff (KTH), Lilian O’Brien (Helsinki and TUNI), Samuli Reijula (Helsinki).
There is no registration fee, but space is limited, so if you are planning on attending, please send an email to jaakko.kuorikoski@helsinki.fi.
Rahoitusta tutkimukseen on ollut vaikeinta saada Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen (KY) toimikunnan aloilla. Sen alojen hakijoilla on myös käytettävissä vähemmän tutkimusrahoitusta per hakija/rahoitusmuoto kuin kahden muun toimikunnan alojen hakijoilla. Edelliset erot johtuvat siitä, että KY-toimikunnan rahoitusosuus on pienin kolmesta toimikunnasta. Toimikuntien rahoitusosuuksista on vastuussa Akatemian hallitus, joka on tehnyt tiedepoliittisen päätöksen siitä, miten rahoitus jaetaan toimikuntien välillä. Valitettavasti päätöksen taustalla ei vaikuta olevan selviä tutkimukseen tai sen rahoitukseen liittyviä perusteita, minkä lisäksi päätös asettaa hakijat epätasa-arvoisiin asemiin kilpailussa valtionavustuksista.
Suomen Akatemian biotieteiden, terveyden ja ympäristön toimikunta (BTY), kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta (KY) ja luonnontieteiden ja tekniikan toimikunta (LT) eivät ole olleet yhdenvertaisissa asemissa tutkimusrahoituksen suhteen.
Rahoitusta tutkimukseen on ollut vaikeinta saada KY-toimikunnan aloilla. Akatemian vuosien 2018–2021 syyshakujen tilastojen mukaan KY-toimikunnan osuus alhaisimmista myöntöprosenteista eri rahoitusmuodoille (tutkijatohtorit, akatemiatutkijat ja -hankkeet) on ollut 58 %. LT-toimikunnan em. osuus on ollut 25 % ja BTY-toimikunnan 8 %. Yllä ei ole huomioitu vuoden 2019 syyshaun tutkijatohtoreiden rahoitusmuotoa: KY:n ja BTY:n myöntöprosentit olivat yhtä alhaiset.
Vastaavasti todennäköisemmin tutkimusrahoitusta on saanut BTY-toimikunnalta. Sen osuus korkeimmista myöntöprosenteista Akatemian eri rahoitusmuodoille on ollut 58 % vuosien 2018–2021 syyshakujen tilastojen mukaan. Vastaavat luvut kahdelle muulle toimikunnalle ovat 25 % (LT) ja 8 % (KY). Vuoden 2020 syyshakua ja tutkijatohtoreiden rahoitusmuotoa ei ole huomioita: BTY:n ja LT:n myöntöprosentit olivat yhtä korkeat.
Syy sille, miksi KY-toimikunnan alojen hakijoiden on ollut vaikeinta saada tutkimusrahoitusta on, että KY-toimikunnan rahoitusosuus on ollut pienin.
Akatemia kuitenkin uudisti vuonna 2022 yleishakua mm. lakkauttamalla tutkijatohtoreiden rahoitusmuodon. Ovatko toimikunnat tai hakijat yhdenvertaisemmissa rahoitusasemissa uudistusten jälkeen? Aineistoa on saatavilla yhdeltä rahoituskierrokselta: ”Suomen Akatemian rahoitustilastot syyshausta 2022”. Vuoden 2023 syyshakua ei järjestetty, koska Akatemia siirtyi talvihakuun.
Tarkastelen ensin toimikuntien rahoitustilannetta kahden nykyisen Akatemian rahoitusmuodon (akatemiatutkijat ja -hankkeet) valossa vuoden 2022 syyshaun osalta. Tämän jälkeen tarkastelen toimikuntia kokonaisrahoituksen suhteen. Lopputulema on, että hakijat eivät vieläkään ole yhdenvertaisissa asemissa tutkimusrahoituksen suhteen. On myös epäselvää, mitkä tutkimukselliset tai sen rahoitukseen liittyvät syyt oikeuttavat toimikuntien väliset erot tutkimusrahoituksen osuuksissa ja määrissä.
Akatemiatutkijarahoitus
Vuoden 2022 syyshaun osalta toimikunnilla oli rahoitusta käytettävissä akatemiatutkijahakemusten osalta seuraavasti: BTY 29,6 miljoonaa euroa, KY 25,5 miljoonaa euroa ja LT 35 miljoonaa euroa (yhteensä 90,1 miljoonaa euroa).
Kaikkien kolmen toimikunnan myöntöprosentti akatemiatutkijahakemuksille oli sama vuoden 2022 syyshaussa: 15 %.
Toimikuntien keskimääräisissä rahoitusmyönnöissä akatemiatutkijahakemuksille oli kuitenkin eroja (ks. kuva 1). BTY-toimikunnan rahoittamat akatemiatutkijahakemukset olivat selvästi kalliimpia rahoittaa kuin KY-toimikunnan.
Kuva 1. Toimikuntien keskimääräiset myönnöt (€) rahoitetuille akatemiatutkijahakemuksille v. 2022 syyshaussa.
Akatemiahankerahoitus
Vuoden 2022 syyshaun osalta toimikunnilla oli rahoitusta käytettävissä hankehakemusten osalta seuraavasti: BTY 41 miljoonaa euroa, KY 31 miljoonaa euroa ja LT 48 miljoonaa euroa (yhteensä 120 miljoonaa euroa).
Myös myöntöprosenteissa oli eroja: BTY 19 %, KY 16 % ja LT 17 %. Toimikunnat ja hakijat eivät olleet yhdenvertaisissa asemissa hankerahoituksen suhteen edes myöntöprosenttien valossa. (Huom. konsortiot on yllä laskettu yhdeksi hakemukseksi.)
LT-toimikunnan hankehakemukset olivat kalliita rahoittaa (kuva 2). Tämä myös selittää, miksi toimikunnan myöntöprosentti jäi hankkeiden tapauksessa alhaisemmaksi kuin BTY-toimikunnan. Todennäköinen syy LT-toimikunnan rahoittamien hankkeiden korkeille kustannuksille on, että edellisten joukossa oli paljon konsortiohakemuksia, joiden rahoitusmyönnöt ovat korkeampia. KY-toimikunnan alhaisinta myöntöprosenttia ei sen sijaan selitä mikään muu kuin sen pienin rahoitusosuus (KY-alojen hankkeet olivat halvimpia rahoittaa)
Kuva 2. Toimikuntien keskimääräiset myönnöt (€) rahoitetuille akatemiahankehakemuksille v. 2022 syyshaussa (arviot on laskettu Akatemian tilastoista ja toimikuntien päätöskokouksien jälkeisistä ilmoituksista käytettävissä olevasta rahoituksesta).
Erot kokonaisrahoituksessa ja rahoitustarpeessa
Yksittäisten rahoitusmuotojen tarkastelun lisäksi pitää tarkastella sitä, mikä toimikuntien kokonaisrahoitustilanne oli kummankin em. rahoitusmuodon suhteen.
Vuoden 2022 syyshaussa BTY-toimikunnan kokonaisrahoitus oli 70,5 miljoonaa euroa, KY-toimikunnan 56,6 miljoonaa euroa ja LT-toimikunnan 83 miljoonaa euroa (yhteensä 210,2 miljoonaa euroa). Kokonaisrahoituksen osuudet osoittavat, että BTY-toimikunnan osuus kokonaisrahoituksesta ei merkittävästi eronnut LT-toimikunnan osuudesta (kuva 3). Sen sijaan KY-toimikunnan osuus kokonaisrahoituksesta erosi selvästi kahdesta muusta toimikunnasta.
Kuva 3. Toimikuntien kokonaisrahoituksen osuudet (%) v. 2022 syyshaun akatemiatutkija- ja -hankerahoituksesta.
Toimikuntien väliset erot kokonaisrahoituksessa voivat olla välttämättömiä, että niillä on yhtäläiset mahdollisuudet tutkimuksen rahoittamiseksi. Toimikuntien rahoituksen tarve on riippuvainen sekä toimikunnan hakupaineesta (LT-toimikuntaan saapuu tyypillisesti eniten hakemuksia) että sen rahoittamien alojen tutkimuskulurakenteesta (yleisen uskomuksen mukaan luonnontieteellinen tutkimus on kalliimpaa rahoittaa kuin ihmis- tai yhteiskuntatieteellinen tai taiteen tutkimus).
Vuoden 2022 syyshaussa BTY-toimikuntaan saapui 299 akatemiatutkija- ja 385 hankehakemusta (684 hakemusta yhteensä). KY-toimikuntaan saapui 330 akatemiatutkija- ja 375 hankehakemusta (705 hakemusta yhteensä). LT-toimikuntaan saapui 389 akatemiatutkija- ja 455 hankehakemusta (844 hakemusta yhteensä). Katso kuva 4 toimikuntien osuuksista kaikista Akatemiaan saapuneista hakemuksista (2 233 hakemusta yhteensä).
Kuva 4. Toimikuntien osuudet (%) kaikista saapuneista akatemiatutkija- ja -hankehakemuksista v. 2022 syyshaun osalta. Luvut on pyöristetty ylöspäin (kokonaisprosentti on tästä syystä 101).
Saapuneiden hakemusten osuuksien ja lukumäärien perusteella BTY- ja KY-toimikunta olivat samankokoisia, vaikka niiden osuudet kokonaisrahoituksesta erosivat selvästi toisistaan (vrt. kuvia 3 ja 4). Toisaalta vaikka BTY-toimikuntaan saapui selvästi vähemmän hakemuksia kuin LT-toimikuntaan (kuva 4), niillä oli samanlainen osuus kokonaisrahoituksesta (kuva 3).
Yllä oleva osoittaa, että toimikuntien väliset erot kokonaisrahoituksessa eivät selity niiden erilaisilla hakupaineilla. Tämä on yllättävää, koska hakupaine on luultavasti tärkein – ja helpoiten mitattavissa oleva – tekijä, joka pitäisi huomioida rahoitusosuuksien jaossa.
Edellinen voidaan ilmaista myös toisin päin. Jos Suomen Akatemia jakaa toimikuntien rahoituksen siten, että jakoperuste ei huomioi sitä, että toimikuntiin saapuu erilaiset määrät hakemuksia, tämä asettaa hakijat lähtökohtaisesti epäyhdenvertaisiin asemiin tutkimusrahoituskilpailussa.
Jos yksin hakupaine otettaisiin toimikuntien rahoitusosuuksissa huomioon (so. vuoden 2022 syyshaun kokonaisrahoitus, 210,2 miljoonaa euroa, jaettaisiin kuvan 4 osuuksien mukaisesti), KY-toimikunnan kokonaisrahoituksen vuoden 2022 syyshaun osalta olisi pitänyt olla noin 10 miljoonaa euroa suurempi. Lisäosuudella olisi saatu 19–20 akatemiatutkija- tai -hankehakemusta rahoitettua niistä hakemuksista, jotka jäivät rahoittamatta. Vastaavasti kahden muun toimikunnan kokonaisrahoitus olisi ollut noin 10 miljoonaa euroa pienempi (13–16 rahoitettua akatemiatutkija- ja/tai -hankehakemusta vähemmän; kuvien 1 ja 2 keskimääräiset myönnöt ja näiden erot on otettu huomioon). Edellisellä olisi ollut marginaalinen vaikutus BTY- ja LT-toimikuntien myöntöprosentteihin. KY-toimikunnan myöntöprosentteihin vaikutus olisi ollut suurempi.
Jos hakupaine ei selitä toimikuntien eroja rahoitusosuuksissa, selittääkö tutkimuskulurakenteiden erilaisuus erot?
Akatemiassa nähtävästi oletetaan, että toimikuntien rahoittamien eri alojen (tai hakemusten) välillä on eroja tutkimuskulurakenteissa. BTY- ja LT-toimikuntien keskimääräiset rahoitusmyönnöt samoille rahoitusmuodoille ovat korkeampia kuin KY-toimikunnan (kuvat 1 ja 2). Oletus ei välttämättä pidä paikkaansa.
Ensinnäkään ei ole yksiselitteisesti totta, että KY-toimikunnan alojen tutkimus tarvitsisi vähemmän rahoitusta per hakija/hakemus kuin muiden toimikuntien alojen tutkimus, varsinkaan nykyään.
Toiseksi oletus siitä, että hakemuksen yleisen tutkimuskulurakenteen ja/tai -katon määrittäisi se, mihin toimikuntaan hakija hakemuksen lähettää, on erikoinen. Sitä miten paljon mikäkin hakemus tarvitsee rahoitusta, tulisi tarkastella hakemuksen välttämättömien tutkimuskustannusten kannalta, ei siltä kantilta, mikä toimikunta hakemuksen sattumalta käsittelee.
Kolmanneksi on mahdollista, että KY-toimikunnan alojen hakijat on totutettu siihen, että tutkimusrahoitusta on käytettävissä vähemmän kuin muiden alojen hakijoille. KY-alojen hakijoilla ei ole välttämättä edes mahdollisuutta hakea rahoitusta siinä määrin kuin voisi olla tutkimuksellisista syistä perusteltua. Itse asiassa tämä voi selittää sen, miksi KY-aloilta tulee vähän konsortiohakemuksia ja sen, miksi KY-alojen hankehakemukset vaikuttavat olevan halpoja rahoittaa (koska suurin osa saapuneista hankkeista ei ole konsortiomuotoisia). Konsortiohakemuksien päähakija saatetaan valita strategisesti siten, että hakemus tulee jonkin muun kuin KY-toimikunnan käsiteltäväksi, vaikka todellinen päähakija edustaisi jotakin KY-toimikunnan aloista.
Neljänneksi se, että muiden toimikuntien hakijat pyytävät enemmän rahoitusta voi johtua pelkästään siitä, että he voivat hakea enemmän rahoitusta. Toisien sanoen sitä, että tiettyjen toimikuntien alojen hakijat pyytävät enemmän tutkimusrahoitusta, koska heillä on siihen mahdollisuus, ei voi käyttää todisteena, että eri toimikuntien alojen välillä on todellisia ja perusteltuja eroja tutkimuskulurakenteissa.
Jos pitäisi paikkansa, että tutkimuksen kulurakenteiden erilaisuus on peruste kokonaisrahoituksen eroille toimikuntien välillä, tilastojen tulisi osoittaa, että KY-toimikunnan myöntöprosenttien eri rahoitusmuodoille pitäisi olla vähintään yhtä korkeita, ellei jopa korkeampia, kuin kahden muun toimikunnan. Sen alojen hakemukset ovat oletuksen mukaan halvimpia rahoittaa ja näin pienemmillä määrillä rahoitusta pitäisi saada enemmän hakemuksia rahoitettua. Syyshakujen tilastot kuitenkin osoittavat, että Akatemia on rahoittanut enemmänkalliimpia BTY- ja LT-toimikunnan hakemuksia. Tämä ehdottaa, että toimikuntien kokonaisrahoituksen eroilla ei ole tekemistä tutkimuskulurakenteiden erojen kanssa.
Yllä oleva myös osoittaa, että KY-toimikunnan rahoitusosuus on selvästi riittämättömällä tasolla, koska Akatemia on rahoittanut – suhteellisesti ja määrällisesti – vähemmän sen halvempia hakemuksia.
Hakijoiden yhdenvertaisuudesta
Ei ole selvää, mitkä tutkimukseen tai sen rahoitukseen liittyvät syyt oikeuttavat toimikuntien kokonaisrahoituksen erot. Eroilla on kuitenkin ollut se seuraus, että yhden toimikunnan hakijoiden on ollut vaikeampi saada rahoitusta tutkimukseen eri vuosien syyshauissa kuin toisten toimikuntien hakijoiden. Sen lisäksi ko. toimikunnan hakijoilla on ollut vähemmän rahoitusta käytettävänä tutkimukseen per hakija/rahoitusmuoto kuin kahden muun toimikunnan hakijoilla.
Talvihaun 2024 osalta tilanne pysyy samana kuin aiemmin. Vuoden 2024 talvihaun osalta BTY-toimikunnan kokonaisrahoitus on noin 73 miljoonaa euroa (34 % kokonaisrahoituksesta), KY-toimikunnan noin 58 miljoonaa euroa (27 %) ja LT-toimikunnan noin 86 miljoonaa euroa (39 %). Kokonaisrahoituksen osuudet toimikunnille ovat samat kuin vuoden 2022 syyshaussa (kuva 3).
Yllä olevat huomiot koskevat vain Akatemian syyshakujen rahoitusta. Syys- ja tulevat talvihaut ovat kuitenkin yleishakuina erityisasemassa, kun arvioidaan hakijoiden yhdenvertaisuutta. Yleishauissa hakijan tutkimusrahoitusmahdollisuuksien tulisi olla riippuvainen tutkimuksen laadun arviosta. Valitettavasti hakijan tutkimusrahoitusmahdollisuuksiin näyttäisi vaikuttavan myös se, minkä toimikunnan alan hakija hän on, millä ei ole mitään tekemistä tutkimuksen laadun kanssa.
Suomen Akatemia on valtionavustuksia myöntävä hallintovirasto, jonka tulisi kohdella hakijoita yhdenvertaisesti. Toimikuntien rahoitusosuuksista on vastuussa Akatemian hallitus (Suomen Akatemiaa koskeva laki, 4 §). Vaikuttaa siltä, että Akatemian hallitus on tehnyt tiedepoliittisen päätöksen siitä, miten rahoitus jaetaan toimikuntien välillä. Valitettavasti päätöksen taustalla ei vaikuta olevan selviä tutkimukseen tai sen rahoitukseen liittyviä perusteita, minkä lisäksi päätös asettaa hakijat epätasa-arvoisiin asemiin kilpailussa valtionavustuksista. Päätös voi olla myös valtionavustuslain pykälän 36 (hengen) vastainen.
In the Perspectives on Science seminar on 20 May, 2024, Patricia Rich (University of Bayreuth) will give a talk “The Evolution of Cooperation … in Science“
Perspectives on Science is a research seminar which brings together experts from the philosophy of science and several fields of science studies. It is organized by TINT – Centre for Philosophy of Social Science at the University of Helsinki. More information about the seminar can be found on the TINT web page https://tint.helsinki.fi.
The seminar takes place in person at Soc&kom, room 209 and online via Zoom from 14:15 to 15:45 on Monday the 20th of May 2024. To join the seminar, please contact samuli.reijula@helsinki.fi for the Zoom invitation.
Abstract Explaining human cooperation has been a major interdisciplinary challenge, but we now have many insightful accounts to draw on. One example comes from Bowles, Choi and Hopfensitz; they offer a fairly detailed account of the co-evolution of cooperative individuals and group-level institutions supporting cooperation. Specifically, they argue that intergroup conflict can explain altruistic behaviors and leveling institutions (such as food sharing and monogamy). This talk addresses the question of whether the authors’ analysis can be used to construct an explanation of cooperation in the context of modern science. I argue that the basic argument can be translated, but that this leads us to three distinct evolutionary stories (potentially) explaining three distinct kinds of scientific cooperation. For each case, I indicate the relevant individuals, groups, and currency of evolution; the nature of the intergroup conflict and the types of scientific cooperation that give the group an advantage in such a conflict; and the group-level institutions that lower the costs to the relevant types of cooperation. Thus, a framework for analyzing scientific cooperation emerges. This framework can be used to situate existing models and arguments from the philosophy of science and social epistemology; it also highlights further aspects of scientific cooperation that can be integrated.
Bio Patricia Rich is the Junior Professor for Philosophy of Economics at the University of Bayreuth. Her research generally focuses on human rationality and covers game and decision theory, epistemology, philosophy of science, and computational cognitive science. For links to her publications, see https://scholar.google.com/citations?user=1-fm_skAAAAJ&hl=en&oi=ao
In the Perspectives on Science seminar on 13 May, 2024, N. Emrah Aydinonat (University of Helsinki) will give a talk titled “Economic Models as Argumentative Devices”
Perspectives on Science is a research seminar which brings together experts from the philosophy of science and several fields of science studies. It is organized by TINT – Centre for Philosophy of Social Science at the University of Helsinki. More information about the seminar can be found on the TINT web page https://tint.helsinki.fi.
The seminar takes place in person at Metsätalo room 10 and online via Zoom from 14:15 to 15:45 on Monday the 13th of May 2024. To join the seminar, please contact samuli.reijula@helsinki.fi for the location or Zoom invitation.
Abstract In this talk I critically evaluate Itzhak Gilboa, Andrew Postlewaite, Larry Samuelson, and David Schmeidler’s account of economic models. First, I give a selective overview of their argument, highlighting its emphasis on similarity and their oversight of the role of idealizations in economics. Second, I propose a sketch of an account that views models as arguments and argumentative devices. This approach not only sheds light on Gilboa et al.’s approach, including its shortcomings, but also identifies key challenges in model-based inference, suggesting a fresh perspective on the uses of models in economics for diverse objectives.
Author Bio: N. Emrah Aydinonat (PhD, Docent) is a philosopher of economics working at the University of Helsinki, and a member of the Centre for Philosophy of Social Science (TINT). He is one of the Chief Editors of the Journal of Economic Methodology, and a member of the Editorial Board of the History of Economic Ideas. He also serves in the International Advisory Board of The Review of Evolutionary Political Economy (REPE). More info: https://neaydinonat.com/
In the Perspectives on Science seminar on 6 May, 2024, Mattia Gallotti (London Interdisciplinary School) will give a talk titled “Towards a Framework for Interdisciplinary Integrative Research”
Perspectives on Science is a research seminar which brings together experts from the philosophy of science and several fields of science studies. It is organized by TINT – Centre for Philosophy of Social Science at the University of Helsinki. More information about the seminar can be found on the TINT web page https://tint.helsinki.fi.
The seminar takes place in person at Metsätalo room 10 and online via Zoom from 14:15 to 15:45 on Monday the 6th of May 2024. To join the seminar, please contact samuli.reijula@helsinki.fi for the location or Zoom invitation.
Abstract
Despite widespread recognition, interdisciplinarity still lacks a consistent system of research evaluation. At a time when ever more research is recognized and classed as being interdisciplinary, the need for clear and shared evaluative standards is now seen as a pressing concern in the academic and policy world. Calls have been made for better theoretically founded, more sophisticated, and dynamic approaches to accurately capture the ethos of interdisciplinary research. In recent years, important systematic work has been done to distill general criteria for cross-disciplinary integration from successful cases of local research activity and design. However, increasing knowledge of the processes and techniques through which interdisciplinary outputs can be generated through integration has not yet led to an agreed upon framework. This paper seeks to address this issue in the context of the broader debate on integration as the guiding method of interdisciplinarity, thus contributing to current efforts towards a philosophy of science of interdisciplinarity.
Author Bio:
Mattia Gallotti is a founding Faculty member and currently the Head of Research & Development at the new London Interdisciplinary School (LIS). A trained philosopher of social science, he has researched concepts of collective intentionality across several disciplines spanning from cognitive science to literary criticism. His current research focuses on the methodology of interdisciplinary research and teaching.
